Liikkumista hyvällä meiningillä!

31_web

Peurungassa järjestettiin ensimmäistä kertaa ExtremeRun -Suomen suurin ja suosituin jokamiehen  ja naisen juoksutapahtuma – 6.syyskuuta 2014. Sää suosi ja päivän ohjelmassa oli monenlaista aktiviteettiä. Perinteisesti hulina alkoi tietenkin ratajuoksulla, jonka jälkeen lämmiteltiin lihaksia allasbileissä ja illan kruunasi Elastisen keikka Peurunka Arenaalla. Uteliaana ja sosiaalisena ihmisenä mielenkiintoni tietenkin heräsi jo talvella tapahtumasta kuullessani ja päätin osallistumisestani ensimmäiseen ExtremeRuniin jo silloin. Odotukset olivat melko korkeat, koska eihän kaksi näin mahtavaa tahoa voi kuin tehdä loistavan symbioosin. ExtremeRun – rento, hauska, sporttinen, kaikkien liikuntatapahtuma – yhteen taputeltuna Peurungan palveluiden ja upeiden puitteiden – uudenaikainen kylpylä, monipuolinen ulkoilumaasto, keskellä Suomea – kanssa.

36_web

Lauantaina porukkaa alkoi valumaan kisa-alueelle jo hyvissä ajoin ja Jaajon avustuksella fiilistä nostatettiin koko ajan korkeammalle. Iso osa hauskuutta oli seurata ihmisten pukeutumisia eri teemojen ja tyylien mukaan. 1400 ihmisen joukosta löytyi poroja, morsiamia, smurffeja, ensiapuhoitajia, röllejä ja kaikkea mahdollista mitä vain kuvitella saattoi. Oma asuni, pinkki afro ja musta trikooasu, jäi monien upeiden asukokonaisuuksien varjoon, mutta toisaalta mahdollisti keskittymisen juoksuun. Musiikki pauhasi ja kun alkulämmittelyt oli tehty, porukka oli valmiina lähtölaukasuun. Meidän tiimi lähti taistoon alkupäässä eli etulinjaan emme rohjenneet. Alku tuntui miellyttävältä kauniissa kangasmetsässä pururadan pehmeällä alustalla. Kuitenkin hyvin pian selvisi, että paljon muutakin on luvassa kuin mukava, tasasykkeinen päivälenkki. Erityisen kiehtovaahan radassa on juuri se, että toiselle helppo ”este” on toisen painajainen ja toisinpäin. Eli kaikille varmasti löytyi jotain haasteellista ja jotain iisiä monipuolisesta radasta.

47_web

Ensimmäiseltä hiekkahaudalta nousimme ylös ilotulituksen kera, mikä loi porukkaan lisää hyvää fiilistä ja tarmoa juoksuun. Kepein askelin lähestyimme paikoin melko tiheääkin metsää. Metsäosuus oli loiva nousu, joka oli täynnä mustikkamättäitä ja -kumpuja. Tasainen syke alkoi nousta ja pian hipoi jo ”taivasta”. Syke korkealla ja pitkään ei nähtävästi ollut minun juttu. Seurasin pitkäsäärisen kolleegani kepeitä bambinhyppyjä mättäältä toiselle kun itse hobitinmittaisena sain tehdä töitä joka hypyllä. Syke oli korkea ja olotilani oli ”happi loppuu, hävettää” tasolla. Sillä hetkellä toivoin pystyväni kaivamaan esiin lapsellani käytössä olevan ventolinepiipun saadakseni keuhkoni kaikki putket vastaanottavaksi, mutta ei, tätä salaista asetta ei ollut käytössä. Ajatus -onkopakkoainaosallistuakaikkeen- saattoi kävästä mielessäni…

55_web

Metsäosuudesta selvittyäni edessämme aukeni suuret hiekka- ja soramontut. Syke tasaantui ja uhosin lähes ääneen, että nämä montut vedetään raivolla, jos muu ei auta. Vaikka näille säärille ei pituutta liiaksi ole annettu, niin voimaa niistä löytyy kuin pienistä perämoottoreista. Rinteet laskeuduttiin ja noustiin täysillä. Myöskään kiipeilyverkon ylitys ei tuntunut ylivoimaiselta, eikä parin kolmen metrin pudotus, ehkä siksi, koska maanvetovoima vaan kiskaisi sinut alaspäin sen kummemmin kyselemättä.

54_web

Pidin juoksun yhteisöllisyydestä ja rentoudesta. Jos joku este oli sinulle hankala niin joku saattoi tuupata pyllystä vauhtia, kysyä kesken matkan miten matka taittuu tai kannustaa sinua ohitusvaiheessa. Huomasin matkalla ryhmiä, jotka olivat laittaneet täyden panostuksen asuihin ja kannustukseen, juoksuaskelia ei otettu. Siis turhaa verenmakua ei tuntunut suupielissä, vaikka radan pystyi myös vetämään kilpailuhengessä, todellakin. Voittajan aikaa saa ihmetellä! Itse pysyttelin näiden kahden kategorian välimaastossa ja se sopi minulle mainiosti.

68_web

Soramonttuja seurasi jouksuosuus. Hölkkä tuntui mukavalta sekä sopivan rauhalliselta ja antoi sykkeen tasaantua mukavaksi. Sähköseinälle saavuttaessa, jopa salaa toivoin saavani lisää afrokikkuroita päähäni sekä lisävirtaa sähköiskusta, mutta läpijuoksu ei tuottanut niistä kumpaakaan. Tämän osuuden jälkeen ylitimme rengaskasoja ja noin 8 metrin korkean rakennustelineen.

60_web

Seuraava murheenkryyni saapui eteemme alikulkusillan tunnelissa, mikä oli täytetty vaahdolla. Otimme hyvän alkuvauhdin ja kirkaisun saattelemana painuimme täyteen tuntemattomuuteen eli vaahtoon. Jos vaahtoa oli se 165 cm maasta mitattuna ylöspäin, niin jo kaksi senttimetriä sitten minulta loppui raittiin ilman saanti eli vaahtoa oli simissä, korvissa ja suussa. Eli kaikkialla. Raivolla vedimme eteenpäin, jotta suurinosa vaahdosta jäi enää juovana peräämme.

62_web

59_web

Matka taittui jo loppusuoralle. Autojen päällä hyppiminen tuntui pelottavalta vaahdon tuoman liukkaisuuden vuoksi ja putkessa ryömiminen teki polvet mustelmille. Nämä osuudet eivät kuitenkaan vetänyt vertoja uimaosuudelle, missä maitohapoilla olevat lihakset eivät antaneet muuta signaalia kuin kykemättömyyden liikkumiseen. Yhtäkkiä uimataito oli kadoksissa ja kaksi pinkkiä afroa oli merihädässä. Tunne ei ollut ennalta arvattavissa ja todellakin yllätti meidät molemmat normaalisti uimataitoiset. Tästäkin osuudesta selviydyttiin yhteisellä päätöksellä periksiantamattomuudesta ja sisusta millä homma vedettiin. Uinnin jälkeen olo virkistyi ja tarmoa juoksuun löytyi vielä yllinkyllin. Viimeinen osuus oli piiiitkä ja piinaava kahluu rantavedessä, missä ei enää paljon juoksuaskelia nähty. Sen verran hyvin jalat ottivat tuntumaa veden vastuksen kanssa.

66_web

73_web

Kun ensimmäinen kierros oli heitetty, oli oikeastaan hyvin selvää, että toinen kiekka heitetään myös. Olihan tämä koettava uudestaan, koska pientä hulluutta löytyy jokaisesta suomalaisesta. Ja sitä sisua, periksi ei annettu. Maaliin saavuttuamme olimme kaikki voittajia, ainakin itsemme ylittäneitä. Mitalit kaulassa ja palauttava grillimakkara kädessä oli mukava suunnata kohti loppuillan ohjelmaa. Sauna ja porealtaat tuntuivat taivaalliselta koitoksen jälkeen ja hyvä fiilis jatkui koko illan Elastisen keikkaa myöten.

130_web

Tämä päivä oli täynnä liikkumista hyvällä meiningillä – kirjaimellisesti! Ilmassa leijaili postitiivista energiaa, jota oli mahdoton olla saamatta itseensä. Tätä me kaikki tarvitsemme kun illat alkavat pimenemään ja kaamos valtaa arkemme ja mielemme. Onneksi nämä tapahtumat eivät tähän lopu vaan keväällä tanner taas tömisee Peurunka Winter ExtremeRunnin tahtiin sekä vuoden päästä syyskuussa juoksemme taas uuden radan. Eli kovin kauaksi ei lenkkikenkiä kannata heittää! Tai sitten heitä, jos siltä tuntuu. Tämä tapahtuma on meille kaikille, treenillä tai ilman.

121_web

Nimimerkillä ”mustikkamättäillä juoksua treenaava vastaanottovirkailija”

Syyskuun viihdeblogi

Viihde_Syksy_851x315

Niin se kesä mennä hurahti ja ollaan taas uudessa syksyssä. Syksy on tunnetusti aktiivista aikaa, kun viihdemaailma herää uudelleen eloon.

Konserttikiertueet starttaavat monilla lokakuussa, ja kiertueilla on mm. Yö (esiintyy Peurunka Areenalla lokakuun 11.päivä), Katri Helena (esiintyy Peurunka Areenalla marraskuun 1.päivä), Matti ja Teppo, Jari Sillanpää ja Hector, ja paljon muita.

Uusia levyjä on ilmestymässä mm. Robinilta(”16), Haloo Helsinki!-yhtyeeltä (”Kiitos ei ole kirosana”), Apulanta- kokoelma (”Syytteitä ja selityksiä – 52 parasta”), Jari Sillanpää (”Rakkaudella merkitty mies”) ja Yö (”Hyvässä ja pahassa”). Lisäksi Jenni Vartiaiselta on tulossa deluxe-painos ”Terra”-albumista parilla uudella biisillä.

Allekirjoittanut on koostanut Universal -levy-yhtiölle Johanna-levymerkin artistikokoelmia. Elokuun lopussa ilmestyi 3 cd:n paketit Dave Lindholmilta, Tuomari Nurmiolta, Ratsialta, Pelle Miljoonalta ja Problemsilta. Lokakuussa ilmestyy vielä kokoelmat SIG, Bluesounds, Juice Leskinen osa 2, Pelle Miljoona osa 2 ja The Slippers.

Marraskuussa on luvassa 6 cd:n boxi Johanna-singlet, jossa on 144 singlebiisiä. Niitä on koostettu hiki hatussa ja parhaillaan kirjoitan boxin kansikirjaa (booklet). Valmista olisi oltava syyskuun lopulla.
Kirjapuolella syksyn musiikkikirjoista ehdoton huipputapaus on Antti Heikkisen kirjoittama kirja Juice Leskisen historiasta. Sitä odotan kovasti. Elokuussahan ilmestyi jo Apulanta-kirja, jota suosittelen kaikille.

Kylpylähotelli Peurungan ohjelmisto on tälle vuodelle valmis ja tulossa on vaikka mitä!
Torstain iskelmävieraat jatkuvat taas kesätauon jälkeen Ravintola Villipeuran puolella ja luvassa on: to.18.9. Finlanders ja to. 25.9. Janne Tulkki & Tulinen Sydän. Lisäksi la. 20.9. esiintyy Villipeuran puolella Terhi Matikainen yhtyeineen.

Tanssiduoina syyskuussa on: pe.12.9 ja la.13.9 Duo Kasino, ke.17.9 ja pe. 19.9 Stiina & Copters sekä ke.24.9, pe.26.9 ja la.27.9 Jamtime duo.

Huomioitavaa on, että tänä syksynä ennakkolippuja isompien nimien keikoille saa Tiketin kautta. Suoraan Peurungasta kannattaa kysyä majoituspaketteja.

Peurunka Areenalla on syksyn aikana paljon isoja huippunimiä esiintymässä. Onpa tarjolla kaksi istumakonserttiakin eli la. 11.10. Yö ja la.1.11. Katri Helena. Noina iltoina ovet avataan poikkeuksellisesti jo klo. 18.15 ja keikat alkavat klo. 19.00 sisältäen puolen tunnin väliajan. Noissa istumakonserteissa ensimmäinen jakso kestää n. 50-55 minuuttia ja toinen jakso n. 75 minuuttia.

Muita Peurunka Areenan isoja nimiä on mm. la. 18.10 Happoradio, la. 25.10 Jenni Vartiainen, la. 8.11 Popeda, la. 15.11 Erin, la. 22.11 Apulanta, la. 29.11 Ressu Redford & Jussi Rainio sekä Hausmylly eli Ysäribileet, pe. 5.12. Haloo Helsinki!, ja kirsikkana kakun päällä la. 13.12. harvinainen vieras, eli Sleepy Sleepers! Sliippari kokoonpanossa on mukana herrat Sakke Järvenpää ja Mato Valtonen.

Joten tästä on hyvä aloittaa syksyn 2014 viihdeohjelmisto. Toivotan kaikille, mitä parhainta alkavaa syksyä ja tulkaa nauttimaan erinomaisista esiintyjistä ja yhtyeistä Kylpylähotelli Peurunkaan. Ja pitäkää toisistanne huolta!

Vesa Konde Kontiainen